Betakokemus aidoimmillaan

Betatestaaminen ei ole ikinä kiehtonut minua erityisesti. En kuulu niihin jotka logaavat uusimpaan betaan tai ptr:lle välittömästi ja lähtevät selvittämään mitä uutta on luvassa. Yleensä betakokemukseni alkaakin siinä vaiheessa kun raidit ovat tulleet testattavaksi – eli muu pelimaailma questeineen ja ja hienosäätöineen on enimmäkseen jo melko valmis. Tällä kertaa kuitenkin betailu kuului niin sanottuna työnkuvaan, eli yli 30 gigan pläjäys tuli ladattua koneelle heti kun beta-kutsu oli napsahtunut battle.net -tilille. Oli mielenkiintoista päästä testaamaan uusia juttuja kerrankin oikeasti lähes ensimmäisenä – ennen kuin niistä pystyi lukemaan muilta sivustoilta. Näin aikainen betapelaaminen tarkoitti kuitenkin sitä, että pelikokemus katkesi lähes jatkuvasti bugien takia. Halusin kirjoittaa kokemuksistani WoW-lehden artikkeleiden takana, mitä nuo tunnit betassa oikein pitivät sisällään ja millaisiin uusiin juttuihin sitä tulikaan törmättyä.

 

Vihdoinkin betassa, mitäs nyt?

Yli kahdeksan tunnin betalatauksen ja asennuksen jälkeen naama venähti aika pahasti kun sain selville että betassa oli auki vain yksi alue ja yksi instance. No, suuntasin rohkeasti Pandariaan Orgrimmar-teleportin läpi ja valitsin tietysti väärän dialogivaihtoehdon. Päädyin ihmettelemään satojen pelaajien ruumiiden keskelle “mitä hittoa tässä nyt tekisi”. Questit eivät selvästikään lähteneet tästä kaupungista ja jouduin selvittelemään hetken mihin sitä pitäisi oikein lähteä.

Sanomattakin oli selvää että Pandarian ensimmäisellä zonella, Jade Forestissa questien tekeminen ei ollut ihan niin yksinkertainen juttu kun voisi olettaa. Jo ensimmäisten hordequestien joukossa oli “Wet Work” niminen kammotus, jossa piti kerätä 5 vesikuplaa (tai jotain) lammesta. Yhdistämällä nämä pääsi questissa eteenpäin. Kuulostaa yksinkertaiselta, eli lisätäänpä vaikeusastetta lisäämällä noin 10 minuutin spawn time näihin itemeihin. Euroopan testiserveri Mekkatorque on tietysti pullollaan pelaajia, joista suurin osa pyörii juurikin aloitusalueella, eli meitä istui siinä samalla lammella noin 30 pelaajaa kärkkymässä näitä questitemeitä. Lisäksi paikalla ravasi jatkuvasti noin 50 muuta tyyppiä jotka turhautuivat saatuaan 1/5 vesipalleroa taskuunsa. Priest, Death Knight ja Shamaani olivatkin tuossa kohtaa betaa täysin OP (overpowered), sillä he pystyivät käyttämään spellejä joilla pystyi liikkumaan veden päällä ja siten omimaan useammankin spawnipaikan itselleen. Muiden classien surkeat edustajat (joilla oli kärsivällisyyttä odottaa) tyytyivät istahtamaan yhden paikan päälle ja odottamaan yhteensä noin 40 minuuttia kun kyseinen itemi spawnasi hitaasti takaisin. Surullista kyllä, tämä on loppujen lopuksi melko normaalia betameininkiä, mikä on odotettavissa jos lähtee testaamaan puolivalmista tuotetta.

 

Meditointia betatyyliin

Betan aikana pääsin kuitenkin kokemaan yhden täysin ainutlaatuisen kokemuksen jollaista en ole nähnyt koskaan ennen Warcraftin maailmassa, enkä todennäköisesti tule näkemään tämän jälkeenkään. Wisdom of the Ages -quest opetti minulle enemmän wowista ja sen pelaajista kuin mikään muu vähään aikaan. Tehtävänä oli siis meditoida Cairn of Stonella, joka tapahtuu suorittamalla muutaman minuutin pituisen minipelin painelemalla vasemmalle&oikealle nuolia näppäimistössä. Ongelmaksi muodostui se, että pelaaja joka suoritti tehtävää katosi näkyvistä toiseen phaseen, ja jos toinen pelaaja aloitti tehtävän tekemisen sinä aikana kun edellinen oli vielä suorittamassa sitä, questi bugasi molemmille. Kuulin ongelmasta ensimmäisen kerran Jade Forestin /1 kanavalla jo ennen kuin edes olin riittävän pitkällä quest chainissa. /1 kanavalla kyseltiin nimittäin tasaisin väliajoin bugaako questi yhä. Lopulta pääsin itse paikalle. Quest npc:n edessä kiemurteli yli 60 pelaajan jono jossa ihmiset odottivat vuoroaan päästä tekemään questi. Tai toiset odottivat, ja jotkut typerykset juoksivat suoraan npc:lle ja pilasivat koko homman muille ja tietenkin itselleen. Jos joku jonon ulkopuolinen yritti skipata jonon ohi, jonossa olevat katkaisivat tahallaan tämän questin suorituksen ja tulokas joutui lopulta joko lähtemään pois turhautuneena tai menemään kiltisti jonoon.

Itse kuuluin siihen joukkoon joka meni heti kiltisti jonon hännille. Kysyin jonon etupäästä tulevalta priestiltä oliko hän saanut questien tehtyä, ja kauanko siinä meni. “Yeah, just did it, took 1,5 hours to queue”, oli hänen vastauksensa. Puolitoista tuntia! Ihmiset oikeasti jonottivat yhtä questiä puolitoista tuntia. Olen usein sanonut että uskoni ihmiskuntaan katoaa wow-pelaajien tyhmyyden ja välinpitämättömyyden takia, mutta osa tuosta uskosta palasi katsomalla tuota surkeannäköistä jonoa. Pelaajat jotka jonottivat reilusti oikeasti kunnoittivat toisiaan antamalla vuoron niille ihmisille, jotka olivat sen ansainneet. Ei mitään väliä näiden ihmisten taitotasosta – minä tahdon pelata tällaisessa porukassa!

Jonossa seistäessä juteltiin porukalla niitä näitä. Ihmiset jakoivat betakokemuksiaan ja onnittelivat niitä onnekkaita jotka saivat questin vihdoin tehtyä. Tuli kuitenkin huomattua erittäin nopeasti miksi monilla jonottajilla oli hermo todella kireällä. Oikeassa elämässä jos joku yrittää etuilla voit itse koittaa vaikuttaa asiaan esimerkiksi asettumalla etuilijan tielle niin ettei tämän ole helppo päästä läpi. Tarvittaessa voi sitten vaikka tarttua häirikköä kyynärvarresta tai vetää turpaan (en tosin suosittele tätä vaihtoehtoa), mutta wowissa ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa toisten pelaajien sijaintiin. Jos voisi, raidaaminen olisi huomattavasti helpompaa... Ainut vaihtoehto estää etuileminen oli siis whispata kohteliaasti: “olemme odottaneet tässä jo kauan, olisitko hyvä ja kunnoittaisit jonoa”. Tätä taktiikkaa pääsi soveltamaan usein koska etuilijoita oli monenlaisia. Osa yritti suoraan kiilata ensimmäiseksi, toiset taas yrittivät etsiä sopivan välin ja skipata osan jonosta. Suosittu taktiikka pienemmille roduille oli myös mennä taurenin alle seisomaan, sillä sieltä heitä ei ollut niin helppo huomata. Jotkut taas menivät aluksi jonon loppupäähän ja kävelivät sitä pitkin alkupäähän toiveenaan ettei kukaan kiinnittäisi heihin huomiota. Jonossa kuitenkin oppi yhden asian, ja se oli ketä sinun edessäsi ja takanasi seisoo. Rehdit jonottajat puollustivatkin toistensa paikkoja yksissä tuumin ja hiilostivat etuilijoita menemään jonon hännille. Jonottajiin kuului myös muutamia ääliöitä, joiden taktiikkaan kuului yrittää huutelemalla painostaa edessään olevia ihmisiä lähtemään. Jonon muut jäsenet ottivat kantaa myös tällaiseen kiusaamisen käskien näitä henkilöitä olemaan hiljaa: “kyllä me tiedämme että Warriorwaraste on ollut tuossa alusta alkaen, ole jo hiljaa”.

 

Kuinka monella eri tapaa kanssapelaajia voi piinata?

Kun osa pelaajista siis käyttäyti kunnioittavasti ja auttoi muita, oli paikalla myös täysiä ihmisp******ä. Jotkut tietysti pilasivat questin muille tietämättömyyttään, mutta toiset käyttivät parikymmentä minuuttia pilaamalla sitä jonottajille tahallaan. Sitten oli näitä jotka loggasivat alliancedruidilla paikalle ja laittoivat PVE realmilla pvp tagin päälle. Liipasinherkimmät pelaajat kävivät heidän kimppuunsa ja tämä arjen sankari käytti noin kaksi tuntia knockaillen näitä huono-onnisia pois jonosta. Jossain kohtaa tämä sankari loggasi hordehahmonsa ja tuli nauramaan jonottajille. Hänellä oli tosin kysymyskin: “miten ihmeessä muistatte jononne järjestyksen kun siitä lentää puolet pois?”. Tämä typerys ei ymmärtänyt sitä mitä me kaikki toisiamme kunnioittavat ymmärsimme: tunnissa oppii tuntemaan kanssapelaajat ulkopuolisesti siten, että ainakin muistaa missä järjestyksessä heidän vuoronsa tulisi. Druidi “ystävämme” käyttikin sitten paladin-hordehahmollaan seuraavat puoli tuntia mountaten mahdollisimman ison mammutin ja peittäen jonon alkupään ja quest npc:n alleen sotkeakseen jonottajia. Lopuksi hän kuitenkin kyllästyi ja lähti pois. En vieläkään ymmärrä miten joku oikeasti jaksaa käyttää kaksi tuntia toisten ihmisten kiusaamiseen. No, en toisaalta ole koskaan ymmärtänyt gänkkääjiäkään, että ehkä se kuuluu pelin luonteeseen. Toivoisin vain ettei minun tarvitsis pelata tällaisten ihmisten kanssaan koskaan.

Noin kahden tunnin jonotuksen jälkeen meidän pikku porukkamme oli päässyt ihan quest npc:n viereen ja tunnelma alkoi kiristymään. Etuilijoita oli jonon etupäässä enemmän ja meidän piti pitää huolta siitä että ihmiset tiesivät milloin on oikea aika aloittaa questin tekeminen. Lopulta tuli minun vuoroni ja tulihan siinä otettua muutama screenshotti jonon etupäästä. Kun todella helppo questi oli vihdoin tehty, ilmoitin minun jälkeeni tulevalle Selaria-priestille, että oli hänen vuoronsa. Monet muut pelaajat onnittelivat minua ja kiittelin omaa pikkuryhmääni heidän ajastaan. Kiitin yleisesti myös koko jonon niitä ihmisiä jotka olivat jaksaneet jonottaa reilusti – he olivat toiminnallaan osoittaneet minulle miksi tätä peliä kannattaa pelata.

Kun suuntasin questlinessä eteenpäin minusta tuntui että olin todella saavuttanut jotain. Toisten mielestä saattaa olla täysin idioottimaista jonottaa kaksi tuntia yhtä questiä, mutta mielestäni kokemus oli mielenkiintoinen ja minulla oli välillä jopa hauskaa. Todistin itselleni myös että minulla oli kärsivällisyyttä suorittaa questi rehellisesti. Tästä lähtien tulen ikuisesti muistamaan Wisdom of the Ages questin ja ne ihmiset joiden kanssa jonotin betassa. Harmi että questi on jo korjattu, eikä tästä autenttisesta beta-kokemuksesta pääse nauttimaan enää!

Kun kerroin kokemuksestani muutamalla muulle pelikaverilleni he tunnistivat tilanteen heti. Kuulemma Vanillan alphassa ja vielä livelläkin jonotettiin questmobeja ja muitakin asioita harva se päivä. World of Warcraft on pelinä todellakin kehittynyt niistä ajoista, vaan ovatko pelaajat?